Helmin tuonti Itävallasta

Olin jo pitkään haaveillut pennun tuonnista ulkomailta, mutta sopivaa pentua ei ollut löytynyt. Kun eurasierini Mette (Blue Creek's Jetset Joliette) siirtyi koirien taivaaseen avautui perheeseemme paikka uudelle koiralle. Mietin että nyt olisi hyvä hetki toteuttaa tuontihaave. Kuulin kesällä 2013, että Monika Petermayerilta Itävallasta oli tullut pentu Suomeen ja että hänellä oli suunnitteilla uusi pentue seuraavalle vuodelle. Päätin sitten laittaa viestiä Monikalle, jonka miehen Georgen kanssa olin ollut yhteyksissä yhdistysasioissa. Kysyin Monikalta myisikö hän pennun minulle ja Monika suostui.

Olimme jo aiemmin varanneet lomamatkan Itävaltaan ja kerroin tästä Monikalle. Lomapaikkamme oli kuitenkin melko kaukana sieltä missä Monika asuu. Monika kuitenkin laittoi viestiä, että oli lomaviikkomme lopussa tulossa koiranäyttelyyn Innsbruckiin. Niinpä päätimme yhtenä lomapäivänämme tehdä retken Innsbruckiin ja tapasimme Monikan, sekä tulevan pentueen emän Fahiman. Emme ensin meinanneet löytää koko näyttelypaikkaa, mutta onneksi ehdimme perille kehänlaidalle ennen kehän alkua. Valitettavasti olimme lähdössä seuraavana päivänä kotiin, joten emme voineet mennä toiseen näyttelyyn jossa olisimme nähneet pentueen tulevan isän.

Kun pennut sitten loppuvuodesta syntyivät jouduin vielä jännittämään riittäisikö pennuista narttupentua minulle, koska pennuista kiinnostuneita oli monia muitakin. Lopulta sain Monikalta viestiä, että yksi pennuista muuttaisi Suomeen meille. Monika oli aluksi ajatellut pennulle nimeksi "Harley", mutta kun päädyin antamaan kutsumanimeksi "Helmi", Monika halusi vaihtaa sen myös viralliseksi nimeksi. Lennot varasin Finnairilta ja matkaseuraksi lupautui ystäväni Leena Heinonen, jonka kanssa olemme matkustelleet koira-asioissa aiemminkin. Lentolaukun sain lainaan Merja Vartimolta.

Monika asuu Itävallassa Salzburgin lähellä, mutta sinne ei ollut keväällä Finnairilla suoria lentoja. Päädyimme lentämään Saksan puolelle Müncheniin, josta otimme hotellihuoneen pariksi yöksi ja vuokrasimme auton. Ensimmäisenä iltana kiertelimme Leenan kanssa Müncheniä ja kävimme syömässä. Seuraavana päivänä oli tarkoitus lähteä hakemaan Helmiä. Yöllä minulle iski vatsatauti. Matkaan kuitenkin lähdettiin, vaikka olo olikin heikko. Monikan luona oli enää Helmin lisäksi muutama pentu jäljellä. Hoidimme paperiasiat ja juttelimme vähän aikaa, mutta huonon oloni vuoksi lähdimme melko pian takaisin hotellille Helmin kanssa.

Helmi osoitti rohkean luonteensa heti, se ei ollut moksiskaan auto-, juna- tai lentokonematkoista. Lentokoneessa se ei tosin olisi halunnut olla kuljetuslaukussa, mutta asettui sinne nukkumaan koneen noustua ilmaan. Kotiin päästyämme jaksoin vain istua sohvalla. Meno ympärillä oli aika hurjaa, kun silloin 2-vuotias tyttäreni oli tietysti innoissaan pennusta ja Helmi innoissaan uudesta kodista. Nyt meno on onneksi jo rauhoittunut, vaikka Helmi on edelleen aika vilkas tapaus. Helmin lempinimi onkin Hölmö, koska se tykkää tehdä hölmöjä juttuja.

Tätä kirjoittaessani Helmi on jo vuoden ikäinen kaunis nuori neiti. Näyttelyissä olemme jonkin verran käyneet ja jalostusasioissakin on toiveita tulevasta pentueesta, mutta ensin täytyy teettää kaikki terveystutkimukset. Toivottavasti pääsemme myös joskus tekemään uuden reissun Keski-Eurooppaan Helmin kanssa, jotta kasvattaja Monika näkisi kasvattinsa.

Pennun tuonti oli yllättävän helppoa ja voisin tuoda koiria enemmänkin jos vain olisi mahdollisuus pitää useampia koiria. Ei siis kannata epäröidä jos haaveilee pennun tuonnista ulkomailta. Apua voi kysyä kerholtamme tai joltain joka on jo pennun tuonut.


Helmin kasvattajan luona Itävallassa Helmi lentokentällä valmiina koneeseen